Martti Huttunen

Luokanopettajat ja OPH - herätys!

  • additiivinen ja subtraktiivinen värinmuodostus
    additiivinen ja subtraktiivinen värinmuodostus

Luokanopettajat ja OPH - herätys!       

 

Miksi koulujemme värioppi ei perustu luonnontieteellisiin tosiasioihin? Siksikö että se on haluttu luokitella "arkitodellisuudesta vapaaksi ilmaisuaineeksi"?

Kaikessa siinä väriopetuksessa, joka on rakenneltu mm. Johannes Ittenin uskomusteoriaa myötäillen, värejä ja erilaisia väri-ilmiöitä sekä väriharmoniaa koskevat väittämät ovat virheellisten oletusten ympärille punottuja kehäpäätelmiä - valitettavasti.

Vaikka tätä teoretisoitua pötyä on meillä opetettu kuuliaisesti vuosikymmeniä, ei kyseinen "teoria" ole siitäkään huolimatta jalostunut avoimen kritiikin kestäväksi totuudeksi. Miksi esimerkiksi värioppimme teorianmukaisia vastaväriharmaita ei maailmalla ole vielä kukaan 'oikea' väriasiantuntija rohjennut julkisuudessa esitellä? - Taikuriksi paljastumisen pelostako?

Ei edes luonto pysty luomaan kyseisistä vastaväreistä haluttua harmaata, miten sitten me ihmiset maaliaineita sekoitellen! Tulevan syksyn ruskakin sen meille paljastaa.

Tästä huolimatta väriopillisten vastaväriharjoitusten äärellä ovat monet kymmenet opiskelijasukupolvet viettäneet mitä erilaisimmissa opinahjoissa vähäiset ja kallisarvoiset oppituntinsa ja viettävät varmaan jatkossakin, ellei tilanteeseen uskalleta puuttua tiukan päättäväisesti. Tässä Opetushallitus ja yliopistot ovat avainasemassa.

Esimerkiksi vastaväreinä pidetyt punainen ja vihreä eivät tuota harmaata, eivätkä niiden jälkikuvat ole toistensa näköisiä. (Vrt. Goethen värikolmion ja Johannes Iittenin väriympyrän vastavärit.)

 

Kolme syytä paljastaa, miksi väriopetuksemme ei ole pätevää:

 

1) Päävärimääritelmästä ei ole välitetty!

Pääväreinä esitetyt keltainen, punainen ja sininen eivät täytä suinkaan yleisesti hyväksyttyä päävärien määritelmää: "päävärejä ei saada aikaan muita värejä sekoittamalla."  Toisin sanoen tässä taidemaalareidenkin suosimassa väriopin "teoriassa" sekoitetaan sujuvasti, mutta virheellisesti, värivalojen (RGB) ja väriaineiden (CMY) värinmuodostus keskenään kuin puurot ja vellit. 

KELTAINEN (Y) onkin punaisen (R) ja vihreän (G) yhdistelmä additiivisessa eli valoisuutta lisäävässä värinmuodostuksessa (esim. television RGB-värit), tai se on yksi pääväri subtraktiivisessa värinmuodostuksessa (esim. CMYK-lehtikuvissa).

PUNAINEN (R) onkin magentanpunaisen (M) ja keltaisen (Y) yhdistelmä subtraktiivisessa eli valoisuutta vähentävässä värinmuodostuksessa, tai se on yksi pääväri additiivisessa värinmuodostuksessa (esim. television RGB-värit).

SININEN (B) onkin magentanpunaisen (M) ja syaaninsinisen (C) yhdistelmä subtraktiivisessa eli valoisuutta vähentävässä värinmuodostuksessa, tai se on yksi pääväri additiivisessa värinmuodostuksessa (esim. television RGB-värit).

Tästä onkin sitten seurannut väriopin perusopetuksessa ylitsepääsemättömiä ongelmia, sillä teorian soveltaminen käytäntöön ei onnistu. Väriopin harjoituksissa tarvitaan ainakin kaksi erilaista punaista sinistä ja keltaista, että niiden sekoituksista saisi syntymään edes jokseenkin kelvollisia välivärejä: vihreää, oranssia tai violettia.

2) Vastaväreistä ei synnykään harmaata!

Vastakkaisväreinä tai komplementti eli täydennysväreinä esitetyt väriparit punainen - vihreä ja sininen - oranssi sekä keltainen - violetti eivät sekoittuessaan tuota harmaata, vaikka niin meille tunnollisesti opetetaan. Voit tarkistaa tämän vaikkapa sivulta: topcolor.fi/index-varioppi-2.html.

 3) Vastaväreistä ei saa toistensa jälkikuvia!

Vastaväriparien jälkikuvat eivät olekaan toistensa näköisiä, vaikka niin meille yleisesti uskotellaan. Tämän voivat myös epäilijät helposti todeta sivulta: topcolor.fi/animaatio.html

Arkitodellisuudesta tiedämme hyvin, että puhtaita välivärejä syntyy vaivatta additiivisten eli valoisuutta lisäävien päävärien (RGB) yhdistelmistä. Edessäsi olevan kuvaruudun kaikki värisävyt tehdään juuri näin.

Vaivattomasti syntyvät myös esim. kaikki valokuvien tai lehtien nelivärikuvat vain subtraktiivisilla eli valoisuutta vähentävillä pääväreillä (CMYK). Myös käyttämästäsi väritulostimesta löytyvät nämä päävärit.

Edellä olevasta vääjäämättömästi seuraa, että perinteisen väriopin väittämien tueksi EI ole olemassa aistein havaittavia tosiasioita eli empiiristä evidenssiä. Kouluissamme opetettavan tiedon pitää perustua tulevaisuudessa tosiasioihin - ei enää uskomusväittämiin (ks. asetus 422/2012, 3. §).

Piditkö tästä kirjoituksesta? Näytä se!

2Suosittele

2 käyttäjää suosittelee tätä kirjoitusta. - Näytä suosittelijat

NäytäPiilota kommentit (5 kommenttia)

Käyttäjän suburbian kuva
Sini Lappalainen

Mielenkiintoista.
Selvitätkö vielä miten nuo kolme värikaaviota liittyvät väärään värioppitraditioon.

Käyttäjän hilkkalaronia kuva
Hilkka Laronia

Onkos tämä se juttu, että Newton oli väärässäkö se yhestä reijjästä hommaili prisman ja teki siittä värikartan!

Käyttäjän suburbian kuva
Sini Lappalainen

Joo ei ihan selviä mutta ehkä saadaan lisäselvennystä.

Käyttäjän MargaretaBlafield kuva
Margareta Blåfield

Mitään värioppia en ole ikinä tarvinnut.

Mainos

Netin kootut tarjoukset ja alennukset